tiistai, 1. tammikuu 2019

1.1.2019

Aika: vuoden 2019 ensimmäinen päivä. Paikka: Vantaan Rush Trampoliinipuisto, kahvila. Aikaa edellisestä blogikirjoituksesta ja yleensäkin sivuilla käymisestä kaksi ja puoli vuotta. Aika laittaa pillit pussiin? Eihän toki :)

En juuri perusta uudenvuoden lupauksista mutta voisin haastaa itseni kirjoittamaan tänä vuonna enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa...

Mitä sitten on ehtinyt tapahtua viimeisten 30 kuukauden aikana? Luonnollisesti paljonkin mutta seuraavat asia<t nyt tulevat ensimmäisinä mieleen:

  • Donald Trump valittiin USAn presidentiksi loppuvuodesta 2016 ja hän aloitti toimessaan tammikuussa 2017. Trumpin touhuista voisi kirjoittaa kokonaisen blogisarjan mutta en ole varma jaksanko ottaa kantaa koko aiheeseen.
  • Kävin viimein lokakuussa 2018 Crossfitin OnRamp kurssin (http://www.crossfit10k.com) mikä osoittautui loistavaksi päätökseksi. Tästä aiheesta varmasti lisää myöhemmin.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2019!

IMG_20181231_190334.jpg

perjantai, 26. elokuu 2016

Uusi alku - vol. 2

Täällä taas. Mihin katosi 3 vuotta? :))

Jostain syystä viimeisen viikon aikana on taas blogin kirjoittaminen pyörinyt mielessä. Tuntuu olevan sanottavaa monesta aiheesta ja tuntuu turhauttavalta pitää kaikki sisällä. Toki yksinpuhelut autossa auttavat pahimpaan "vuodatuksen" tarpeeseen. Tähän on tarjonnut oivan tilaisuuden Kehä I:n rakennustyöt joiden takia työmatkoihin kuluva aika on vähintään tuplaantunut. Positiivinen asia on että kynnys työmatkapyöräilyyn on madaltunut huomattavasti.

Rakennusviraston viestintäsuunnitelija Ray Koton mukaan tosin "Kehä I onkin malliesimerkki siitä, miten suuria töitä voidaan hoitaa siten, että liikenne soljuu sujuvasti" (http://www.hs.fi/kaupunki/a1471496798223). En tiedä millä Kehällä Ray autoilee tai mihin aikaan mutta minun todellisuuteni ei ainakaan vastaa tuota kommenttia. Lisäksi Espoossa on Vermon ympäristössä käynnissä mittavia rakennustöitä. Tuo sattuu olemaan ainoa varteenotettava kiertotie välillä Leppävaara - Länsi-Pakila jos Kehää ei halua käyttää. Jotain liikenteen "sujuvuudesta" kertonee se että 10 kilometrin matka taittuu fillarilla 10-15 min nopeammin kuin autolla. Ja Kehä I:llä siis normaalisti 80 km/h nopeusrajoitus.

Seisomista Etelä-Leppävaarassa heti Kehälle tultua. Liikenne siis seisoo eikä edes matele.

20160823_162147.jpg

Nyt päästy jo Lintuvaaraan asti eli noin puolen kilometrin matka.

20160823_162631.jpg

Jotenkin on sellainen kutina ettei tällaisia järjestelyjä hyväksyttäisi monessakaan muussa maassa. Kyseessä on Suomen vilkkaimmin liikennöity väylä ja toki parannukset siihen ovat kipeästi tarpeen MUTTA eikö tilapäisjärjestelyihin olisi voitu panostaa vähän enemmän... tai edes panostaa...

Ensimmäinen postaus kolmeen vuoteen on hyvä päättää videoon josta näkee miten hommat voidaan hoitaa jos on tarpeeksi tahtoa (ja kykyä):

https://www.youtube.com/watch?v=btOE0rcKDC0

-M-

sunnuntai, 29. syyskuu 2013

Se tärkein ateria..?

Itse en ole käytännössä syönyt aamiasta vuosiin. Ei pysty, ei kykene. Olen ensinnäkin luonteeltani iltasyöppö. Jostain syystä ruuanhimo on silloin suurin. Toki treenaminen sijoittuu yleensä iltapäivään tai iltaan ja sen jälkeen on luonnollisesti nälkä. Aamuisin en taas ole nälkäinen. Pariin otteeseen olen kyllä päättänyt väkisin alkaa syömään aamiaista koska sehän on "päivän tärkein ateria". Seurauksena on aina ollut väsymys aamiaisen jälkeen ja yleensä entistä kovempi nälkä lounasaikaan. Jossain vaiheessa sitten totesin että ei sovi minulle ja sittemmin en ole aamiasta syönyt. Yleensä juon herättyäni ison lasillisen vettä ja lähden töihin. Siellä sitten pakollinen tuplaespresso jonka jälkeen suurehkoja määriä vihreää teetä. Lounas välillä 11 - 13 riippuen päivän (treeni)aikataulusta.

Olin jo tottunut "poikkeavuuteeni" kunnes törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa termiin "intermittent fasting" ja huomasin etten olekaan yksin. Olin tietämättäni noudattanut jonkinlaista versiota pätkäpaastosta jossa ideana on juurikin olla syömättä tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Laskeskelin että jos en syö kymmenen jälkeen illalla mitään niin vuorokaudessa on 13 - 15 tunnin "pätkäpaasto". Tänä aikana ruuansulatus saa levätä ja päivän kokonaiskalorimäärä pysyy aisoissa vaikka illalla sitten söisi vähän reilumminkin. Lisää infoa aiheesta löytyy http://pätkäpaasto.fi sivustolta ja toki googlaamalla paljon lisää. Pointtina tässä oli tarkoitus olla että välillä on hyvä kuunnella omaa kehoaan eikä orjallisesti noudattaa kaiken maailman "suosituksia".

tiistai, 17. syyskuu 2013

Taisteluni

Marraskuussa tulee kuluneeksi 4 vuotta siitä kun vasemmassa polvessani todettiin reaktiivinen artriitti. Oireilu alkoi keskellä viikkoa vähitellen. Polvi turposi hieman ja oli jäykkä. Reilusti urheilevana olin kuitenkin tottunut erilaisiin kipuihin joten en ollut asiasta sen enempää huolissani. Viikonloppuna polvi oli kuitenkin jo niin turvoksissa ja kipeä etten saanut nukuttua ja jalkaan ei voinut varata. Siispä Töölön Mehiläiseen jossa testattiin ensimmäiseksi tulehdusarvot. Muistan odotelleeni tuloksia ikuisuudelta tuntuvat puoli tuntia. Niiden saavuttua tuomio oli selvä: Lasko oli 180 ja minä lähtisin suorinta tietä Meilahteen. Kainalosauvat sain lainaksi mutta kyyti piti järjestää itse.

Päivystyksessä olin sängyssä tiputuksessa ennen kuin ehdin huomatakaan. Polvestani oli myös imetty ruiskulla "hirmuinen määrä" nestettä. Tämä helpottikin kipua välittömästi ja ensimmäistä kertaa yli vuorokauteen olo oli suhteellisen hyvä. Siirto Auroraan tapahtui keskellä yötä ja tällä kertaa kyyti järjestyi ambulanssilla.

Sairaalassa tuli vietettyä viikon verran lähinnä vuodelevossa vaikka loppua kohden "karkailin" yhä enenevässä määrin pihalle kepeillä klinkkaamaan. Tutkimuksia tehtiin päivittäin ja niissä todettiin mm. että reumatekijä HLA-B27 on positiivinen, olen sairastanut salmonellan elämäni jossain vaiheessa ja punkkikin on päässyt puraisemaan joskaan borrelioositesti ei ollut täysin varma. Alkoi useamman kuukauden anibioottikuuri. Ensin kolme viikkoa suoraan suoneen (viikko sairaalassa ja pari viikkoa kävi hoitaja joka aamu kotona laittamassa tipan) ja sen jälkeen doximysiiniä vielä pari kuukautta tabletteina. Tulehduskipulääkkeenä toimi 90mg Arcoxia ja yleisesti reumaa helpottamaan söin Salazopyriniä. Kirrassa (Helsingin Kirurginen sairaala) jatkotutkimuksissa lääkäri totesi että saatan hyvinkin joutua syömään reumalääkkeitä koko loppu elämäni että tauti saadaan pidettyä aisoissa.

Alkoi pitkä kuntoutuminen. Tai ainakin kuntoutuminen.. aika on suhteellista joten jonkun toisen kokemuspohjalta se saattoi käydä hyvinkin nopeasti. Itselleni aika oli kuitenkin pitkä. Normaali urheileminen ei onnistunut ja taudin "jojoilu" koettelivat todella hermoja.

 

Nyt, lähes 4 vuotta myöhemmin olo on hyvä. Urheilen enemmän kuin vuosiin ja edellä mainittuja lääkkeitä en ole syönyt enää vuoteen. Miten tähän päästiin? Siitä lisää myöhemmin.

Aurora_11112009045-normal.jpg

Kotini Aurorassa viikon ajan.

torstai, 12. syyskuu 2013

Uusi alku

Toissapäivänä töistä lähtiessä Mäkelänkadun liikennevalot käyttäytyivät vähintäänkin omituisesti. Pari sataa metriä ennen valoja ne olivat vielä vilkulla mutta kohdalle tultaessa toimivatkin normaalisti. Ensin tajusin tämän vain alitajuisesti mutta kolmansien valojen kohdalla olin jo täysin "hereillä". Sen jälkeen valot toimivatkin taas normaalisti mutta oli jo ehtinyt tulla sellainen "virhe Matrixissa" olotila. Käykö systeemi hitaalla eikä ehdi tuottaa kaikkea todellisuuteni vaatimaa dataa? Onko oman näkökenttäni ulkopuolella oikeasti mitään?

Brain_in_a_vat-normal.jpg

En tiedä miten tai miksi mutta noin kymmenen minuutin päästä näistä tapahtumista ja ajatuksista olin päättänyt antaa blogin kirjoittamiselle uuden mahdollisuuden. Kaivoin siis esiin vanhat Vuodatus.netin tunnukset ja täällä ollaan. Parin päivän viiveellä tietysti.

Tästä se taas alkaa.. vai alkaako?