Marraskuussa tulee kuluneeksi 4 vuotta siitä kun vasemmassa polvessani todettiin reaktiivinen artriitti. Oireilu alkoi keskellä viikkoa vähitellen. Polvi turposi hieman ja oli jäykkä. Reilusti urheilevana olin kuitenkin tottunut erilaisiin kipuihin joten en ollut asiasta sen enempää huolissani. Viikonloppuna polvi oli kuitenkin jo niin turvoksissa ja kipeä etten saanut nukuttua ja jalkaan ei voinut varata. Siispä Töölön Mehiläiseen jossa testattiin ensimmäiseksi tulehdusarvot. Muistan odotelleeni tuloksia ikuisuudelta tuntuvat puoli tuntia. Niiden saavuttua tuomio oli selvä: Lasko oli 180 ja minä lähtisin suorinta tietä Meilahteen. Kainalosauvat sain lainaksi mutta kyyti piti järjestää itse.

Päivystyksessä olin sängyssä tiputuksessa ennen kuin ehdin huomatakaan. Polvestani oli myös imetty ruiskulla "hirmuinen määrä" nestettä. Tämä helpottikin kipua välittömästi ja ensimmäistä kertaa yli vuorokauteen olo oli suhteellisen hyvä. Siirto Auroraan tapahtui keskellä yötä ja tällä kertaa kyyti järjestyi ambulanssilla.

Sairaalassa tuli vietettyä viikon verran lähinnä vuodelevossa vaikka loppua kohden "karkailin" yhä enenevässä määrin pihalle kepeillä klinkkaamaan. Tutkimuksia tehtiin päivittäin ja niissä todettiin mm. että reumatekijä HLA-B27 on positiivinen, olen sairastanut salmonellan elämäni jossain vaiheessa ja punkkikin on päässyt puraisemaan joskaan borrelioositesti ei ollut täysin varma. Alkoi useamman kuukauden anibioottikuuri. Ensin kolme viikkoa suoraan suoneen (viikko sairaalassa ja pari viikkoa kävi hoitaja joka aamu kotona laittamassa tipan) ja sen jälkeen doximysiiniä vielä pari kuukautta tabletteina. Tulehduskipulääkkeenä toimi 90mg Arcoxia ja yleisesti reumaa helpottamaan söin Salazopyriniä. Kirrassa (Helsingin Kirurginen sairaala) jatkotutkimuksissa lääkäri totesi että saatan hyvinkin joutua syömään reumalääkkeitä koko loppu elämäni että tauti saadaan pidettyä aisoissa.

Alkoi pitkä kuntoutuminen. Tai ainakin kuntoutuminen.. aika on suhteellista joten jonkun toisen kokemuspohjalta se saattoi käydä hyvinkin nopeasti. Itselleni aika oli kuitenkin pitkä. Normaali urheileminen ei onnistunut ja taudin "jojoilu" koettelivat todella hermoja.

Nyt, lähes 4 vuotta myöhemmin olo on hyvä. Urheilen enemmän kuin vuosiin ja edellä mainittuja lääkkeitä en ole syönyt enää vuoteen. Miten tähän päästiin? Siitä lisää myöhemmin.

Kotini Aurorassa viikon ajan.